Kirje täältä jostakin

Lapseni. Te itse synnyttämäni sekä te bonuslapset, jotka olen elämääni saanut:

13 vuotta sitten tullessani äidiksi en todellakaan tiennyt, mihin ryhdyin. Luulin tietäväni, mutten tiennyt. Pian huomasin, että muitakin tärkeitä valintoja on tehtävä, kuin ostetaanko välikausivaatteiksi Reimatecia vai Lassietecia tai käytetäänkö Liberon vai Pampersin vaippoja. Senkin oivalsin hyvin pian, että kestovaippaäidiksi minusta ei ole. Eikä minusta ollut bataatinkasvattajaäidiksikään, joiksi kaikella rakkaudella ja kunnioituksella kutsun äitejä, jotka kykenevät valmistamaan lasten soseetkin omin käsin. Minä kuuluin niihin, jotka hyvillä mielin ostivat ne kalastajaeemelin soseet kaupan hyllyltä. Varhain oivalsin myös, etten ollut äiti-lapsikerhoäiti, enkä muskariäiti. En liioin ole ollut askarteleva, ompeleva tai leipova äitikään. Joinain hetkinä lukiessani toisten äitien leipomusfacebookpäivityksiä, tunnen karvan verran huono äiti -oloa. Pääsiäisvitsat olemme sentään joka vuosi koristelleet ja niistä suurella ylpeydellä olen kuvia facebookiin laittanut sitten niiden leipomuskuvienkin edestä. 

Jossain vaiheessa oivalsin, että ei ole oikeaa tapaa olla äiti. Ei ole käsikirjaa, jonka mukaan kaikkien äitien pitäisi olla tietynlaisia täyttääkseen hyvän äidin kriteerit.  Tajusin, että jos ei kärsivällisyyteni olekaan riittänyt leipomisohjeiden lukemiseen tai joulutonttujen askarteluun, olen minä äitinä omimmillani pulkkamäessä tai laskettelurinteessä, luistinradalla tai trampoliinilla, pyöräilemässä tai uimarannalla. Olen haka kiipeilemään puissa tai pelaamaan keinumattia. Osaan leikkiä Barbieilla ja erityisen näppärä olen rakentamaan Legoja. Varsinkin silloin, kun ei tarvitse lukea ohjeita vaan saa luovasti soveltaa oman mielensä mukaan ja rakentaa vaikka sen ikkunattoman hevostallin. Osaan opettaa teille ihonhoitoniksejä tai etunojapunnerruksia, kontinkieltä tai karjalan murretta. Rakastan pelata kanssanne lautapelejä, enkä takuulla ole antanut teidän voittaa. Olen hyvä lukemaan kirjoja ääneen ja omasta mielestäni erinomaisen hyvä unilaulujen laulaja (saatatte olle eri mieltä, mutta ette ole koskaan kehdanneet sitä sanoa). Omimmillani olen kanssanne huvipuistossa tai missä tahansa hassuttelutaitoja vaativassa asiassa. Sellainen minä kai olen -hassutteleva äiti. 

En varmasti osaa opettaa teille kaikkia matematiikan yhtälöitä tai miten virkataan silmukoita. En osaa kutoa loppuun kesken jääneitä koulun käsitöitänne, enkä muista itsekään kaikkien maiden pääkaupunkeja. Sen sijaan osaan opettaa teille kodinhoitoa, kukkien istutusta tai viimeisimmät ikkunoiden pesuniksit. Eniten haluaisin teidän kuitenkin ymmärtävän toisten ihmisten, ystävien ja perheen merkityksen tärkeyden. En välttämättä toivo teistä tulevan tohtoreita tai insinöörejä, mutta sen sijaan toivon, että teistä tulee hyviä ihmisiä. Ihmisiä, jotka kohtelevat toisia tasavertaisesti ja ystävällisesti. Enemmän kuin terävää matikkapäätä, toivon teille sosiaalistä älyä ja pelisilmää. Toivon, että jaksatte uskoa omaan mantraani -hyvästä seuraa hyvää. Ainakin lopulta, vaikkei kaikki siltä aina vaikuttaisikaan. Toivon teistä tulevan toiset huomioon ottavia, enemmän kuin oman edun tavoittelijoita. Toivon, että olette oikeudenmukaisia ja pidätte niiden puolta, jotka itse eivät pysty tai jaksa. 

Kiitos, että olette opettaneet minulle elämästä enemmän kuin yksikään korkeakoulu tai elämäntaidonopas. Kiitos, että olette antaneet anteeksi silloin, kun olen epäonnistunut. Olen kanssanne oivaltanut, mitä on kun voi samaan hengenvetoon sekä rakastaa enemmän kuin mitään että repiä hiuksensa raivosta. Tiedän, mitä on menettämisen pelko ja miten sen pelon kanssa on opittava sulassa sovussa elämään. Kiitos, että olette opettaneet ja näyttäneet minulle sen kaikista tärkeimmän, mitä minä haluan olla ja mistä toivoisin minut muistettavan. En välttämättä saavutuksistani työurallani, mutta siitä, millainen äiti/perheen toinen aikuinen olen teille ollut. 

En luoja paratkoon pysty lupaamaan, että lopetan kiroilua, mutta sen lupaan, että pidän puolianne aina ja olen teille olemassa. Tulen hakemaan teidät vaikka Ivalosta, jos autosta puhkeaa rengas ja kuuntelen, kun elämä murjoo ja pyllistää. 

Rakkaudella äiti